Mistä on hyvä synnytys tehty?

 Mistä on pienet tytöt ja pojat tehty, kysyy vanha runo. Tytöt oli tehty kanelista ja kukkasista, pojat taas sammakoista, sekä muusta vähemmän viehättävästä. Onneksi tämän lorun sanoma on kyseenalaistettu myöhemmin. Kaikki vauvat on tehty kultahippusista, onnenpölystä, tuhinasta ja pehmeistä poskista. 

Synnytyskin oli ennen tehty ihan eri asioista kuin nyt. Kauan sitten synnytettiin saunassa, koska se oli puhdas paikka ja helppo siivota synnytyksen sotkuista. Äidille juotettiin väkiviinaa ja kätilö kuulemma naukkaili sitä siinä sivussa myös. Varpajaiset oli sitä, kun kätilö ja äiti laskivat vauvan varpaat yhdessä. Sittemmin tuo traditio siirtyi isille ja nykyään ei kai varpajaisia niin kovasti juhlita. 

Ajat muuttuvat ja niin niiden pitääkin. Se, mikä ei toimi, pitää uudistaa. Äiti ei ole aina ollut synnytyksen keskiössä. Ennen kuin siirryttiin sairaalaan, äidit sairastuivat ja menehtyivät lapsivuodekuumeeseen tai verenvuotoon. Vauvat eivät syntyneet aina hyväkuntoisina tai edes elävänä. Sairaalasynnytykset toivat paljon hyvää mukanaan, mutta omituisesti sairaala nielaisi äidin ja otti omakseen. 

Viimeisinä vuosina on herätty kunnolla siihen tosiasiaan, että synnytys on äidin ja perheen tapahtuma. Sairaala ei omista heitä, eikä vastasyntynyttä vauvaa. Sairaala tuo kuitenkin turvaa ja hoitoa sinne, missä sitä tarvitaan. Meidän sairaalakätilöiden haaste on nyt osata erottaa nämä kaksi toisistaan. Milloin synnytyksen kulkuun on syytä puuttua ja milloin vain ihailla vierestä kun äidin keho tekee taikojaan? 

Hyvä synnytys on tehty äidin kuulluksi tulemisesta, kumppanin tai tukihenkilön luomasta turvasta, vauvan huikeasta matkasta ja kätilöiden sekä lääkäreiden ammattitaidosta. 

Haluan uskoa, että meitä on iso joukko, jotka olemme samaa mieltä ja haluamme luoda maailman täyteen hyviä synnytyskokemuksia. 

Synnytys - Suuri Tuntematon

Mitä synnyttäminen on?

      

Olen saanut olla synnyttämisen maailmassa mukana jo 20 vuotta. Sinä aikana olen ehtinyt miettimään paljon syntymää ja synnyttämistä. 

Synnyttäminen on uuden luomista, se on tiedettä ja taidetta käsi kädessä. Syntymän kulkua ei voi ennalta päättää, eikä täysin hallita. Varmaan se luomisen hurja olemus on kiehtonut minua kaikki nämä vuodet. 

Lasken synnyttämiseksi kaikki tavat, joilla uusi elämä siirtyy kohdusta vanhempiensa syliin. En ole koskaan voinut arvottaa vesisynnytystä ja sektiota keskenään. Ne ovat molemmat hurjia tekoja, naisen voimaa parhaimmillaan. 

Noudattelen hoitotyössäni kansallisia ja kansainvälisiä suosituksia ja toivon naisten synnyttävän ensisijaisesti alakautta. Joskus sektio kuitenkin on hyvä ja ainoa vaihtoehto. 

Olen onnekas, kun saan olla kätilö Suomessa ja mielestäni synnyttäjät ovat onnekkaita saadessaan synnyttää Suomessa. Täällä on osaamista ja työkaluja suitsia synnytyksen hurjaa olemusta. Äidin ei tarvitse lähteä synnyttämään miettien, mahdanko selvitä synnytyksestä? Tilanne on täysin eri monissa muissa maissa. 

Synnytyspelkoa pitää hoitaa!

Vaikka äidin ei tarvitse pelätä henkensä puolesta, synnytys on silti monelle pelottava asia. Äidit pelkäävät eri asioita; vauvan tai itsen vahingoittumista, repeämistä, kipua, hallinnan tunteen menettämistä muutamia yleisiä pelon syitä mainitakseni. 

Synnytyspelkoon auttaa usein naisen tunteet huomioiva keskustelu, jossa pelkoa ei vähätellä. Pelon syyt ja juuret ovat kaikilla erilaiset. Useat naiset helpottuvat jo kuullessaan, miten nykyään synnytyksiä hoidetaan. Tarinat kivusta ja kaltoinkohtelusta elävät tiukassa. 

Jokaiselle on tärkeää tulla kuulluksi ja nähdyksi. Joskus valitettavasti synnytyksessä tämä kokemus on jäänyt taka-alalle. Näitä tunteita kannattaa työstää synnytyksen jälkeen. 

Mikään ei ole arvokkaampaa, kuin tulla kuulluksi ja ymmärretyksi kokonaisena, omien pelkojensa ja haavojensa kanssa. Kuulluksi tulemisesta alkaa matka kohti toipumista.